Uskonto ja kulttuuri

Eräs asiakkaistani, Nasro, on 24-vuotias somalineitonen. Jo ensitapaamisella kiinnitin huomiota siihen miten hän vaikutti ulkonäöltään ikäistään nuoremmalta mutta mielipiteiltään ja muilta aistittavissa olevilta puoliltaan paljon ikäistään vanhemmalta. Jo 8 kuukautta sitten ensitapaamisella kuulin hänen tarinansa siitä miten hän 5-vuotiaana äitinsä ja viiden sisarensa kanssa seisoi tammikuisena päivänä Arlandan lentokentällä ihmettelemässä lunta kesävaatteissa palellen.

Hän ei ole koskaan jarrutellut keskustelujamme vaan ollut aina hyvin avomielinen ja suora. Hänen äitinsä on sittemmin valinnut muuttaa Somaliaan takaisin vaikka on Ruotsin kansalainen ja yksi hänen lapsistaan on muuttanut sinne myös. Nasro kertoi miten he ensin asuivat pienellä paikkakunnalla ja hänkin viihtyi hyvin koska ruotsalaiset olivat sydämellisiä ihmisiä ja totutteleminen kävi nopeasti. Sitten äiti sai päähänsä että pitäisi päästä enemmän yhteyksiin somalikulttuurin kanssa ja he muuttivat Göteborgiin maahanmuuttajarikkaaseen Hammarkullenin kaupunginosaan.

Siitä alkoi Nasron vaikeudet. Äiti oli päättänyt ettei pakota tyttäriään kantamaan huntua päässään mutta naapuristossa asuvien somalien kanssa alkoivat ainaiset riidat. Monet kielsivät lapsiltaan kaiken seurustelun ja leikkimisen sellaisten somalityttärien kanssa jotka eivät kanna huntua. Äitiä painostettiin hirveästi jopa sodassa juuri ennen ruotsinmuuttoa edesmenneen isän Kanadassa asuvien veljien taholta. Nasro pahoinpideltiin enonsa puolelta keskellä kirkasta päivää keskellä Hammarkullenin toria hänen ollessaan 12-vuotias.
jatkuu....

Nasro kertoi että koulussakin oli niin paljon huntuja kantavia somalityttäriä että hänet jätettiin ulkopuolelle kaikesta yhteistoiminnasta ja hän joutui ottamaan ystävikseen ne monet narkotikaa kokeilevat kaikenmaalaiset nuoret. Nasro on osallistunut kaikenlaiseen kyseenalaiseen toimintaan sen jälkeen mutta hänen perusfiksu kasvatuksensa on ilmiselvää kokemusteni perusteella. Hänen äitinsä ei halua Ruotsiin enää. Nasro kertoo että hän itse on todellakin muslimi muttei usko mihinkään huntupakkoihin tai naisarvojen alentamisiin uskonnon voimin.

Nasrolle ehdotin viimetapaamisellamme että hän kirjoittaisi kirjan noista kokemuksistaan mistä vain pikkuriikkinen murto-osa käy ilmi näistä kirjoituksistani. Nasron historia on hyvin kirjava ja hän itse henkisesti voimakas persoona jolla olisi oppia annettavana monelle "poislellitellylle" nuorelle missä hyvänsä maassa. Mielestäni Nasro pystyy sekä psykologiseen ajatteluun että kaikkeen muuhunkin kiinnostavaan. Itse pohdin tarjoutumistani vapaa-ajalla että hänen kertomuksensa saataisiin kaikkien luettavaksi. Kirjamuodossa siis.

Kirjoituksesi kosketti minua. Minulla on samantapainen kokemus kulttuurieroista työssäni.
Oppilaani oli somalipoika, joka ei sitten millään sopeutunut suomalaiseen meininkiin. Muistan kuinka ensimmäisellä luokalla eräänä syksyn välituntina, kun suunnittelin pöytäni ääressä seuraavaa tuntia, tunsin, että minua tuijotetaan. Katsoin taakseni ja siinä seisoi tuleva murheenkryyni isänsä kanssa. Pieni somalipoika ei millään alkanut sopeutua meihin muihin. Oli jatkuvasti tappeluissa ynnä muuta hankalaa. Aluksi tietenkin ajattelin, että alkuvaikeuksia ja aivan luonnollisia. Mutta ajan kuluessa ja muita lapsia tarkkaillessani huomasin, että lapset suhtautuivat aivan luonnollisesti uuteen kaveriin, halusivat tutustua ja ottaa leikkeihinsä mukaan. Se ei vain sopinut hänelle. Jo pienenä halveksi muita lapsia, varsinkin tyttöjä.
Kun lapset kasvoivat ja tietty lapsellisuus hävisi, niin hän muuttui entistä hankalammaksi. Luulen, että huomasi meidän aikuistenkin olevan hämillämme ja käytti tilannetta sumeilematta hyväkseen. Kaikki luokan tytöt + siivoojat (esim) olivat hänelle huoria ja lopulta somalitytötkin, jotka sopeutuivat joukkoon ja saivat ystäviä saivat nimekseen suuriperseiset huorat.
Ainoa aikuinen suuressa koulussa, jota hän uskoi ja ilmeisesti vähän kunnioitti, olin minä luokanopettajan roolissani.
Siinä ne välitunnit ja muu vapaa-aika sitten menikin selvitellessäni hänen ja muiden ihmisten välejä.
Isä, joka oli jatkuvasti jollain kursseilla Vaasassa, ei juurikaan ollut läsnä. Ja silloin kun oli, osoitti avointa halveksuntaa tiukkoihin farkkuihin ja teepaitaan pukeutunutta opettajaa kohtaan. Äiti oli selvästi ahdistunut. Mutta täysin kielitaidonta äitiään poika vedätti mennen tullen.
Lopulta vaikeudet kasvoivat niin suuriksi, että poika lähetettiin takaisin Somaliaan - muka lomalle. Sen koommin en häntä nähnyt, mutta unissa tulee vieläkin vierailemaan.
Yksi outo episodi kyllä vielä tapahtui. Eräs ystäväni on maahanmuuttovirastossa töissä ja käy Somaliassa säännöllisesti näissä perheidenyhdistämisasioissa.
Kerran sinne sitten saapui poika, joka ei juurikaan puhunut suomea, mutta väitti asuneensa Suomessa monta vuotta. Epäileväinen ystäväni kyseli mita kaveri tietää Suomesta. Kaverihan mainitsi nimeni ja sanoi olleensa oppilaani.
Sanoin ystävälleni, että jos suinkin voit vaikuttaa, niin älkää vaan myöntäkö pääsyä takaisin Suomeen. Poika oli siis käynyt koulua noin neljä vuotta ja nyt ollessaan kuusitoistavuotias, jos ikä siis oli se mitä kerrottiin, niin aiheuttaisi pelkkiä ongelmia.
Minusta hänen kohdallaan ei ollut kysymys sopeutumisvaikeuksista vaan hyvin vinksahtaneesta luonteesta.

Perin mielenkiintoista aliel tuo kirjoituksesi. Minun piti oikein laskea mielessäni montako somalia asiakkaissani on viimeisten vuosien aikana ollut ja kuusi persoonaa muistin. Vain pari hieman nihkeää somalimiestä joilla ilmeisesti oli vaikeuksia naisnäkökulmissaan. Toinen heistäkin oli kyllä iloinen tapaamisista mutta käsitin että uskonto oli se joka esti häntä olemasta vieläkin vapautuneempi.
Eräs somalimies joka on asiakkaani nytkin on hyvin uskonnollinen mutta näyttää tulkanneen koraanin niin että suomalaismuorin komennuksia on syytä kuunnella. Hän on iloinen avustani ja tekee aina kaiken täsmälleen ohjeideni mukaan. Hän kääntää usein keskustelun kotimaataan koskevaksi ja hänen luonaan tahtoo aika tärvääntyä aivan liikaa.....

Nämä perheenpäät (miehet) ovat siis syyllisiä siihen että heidän lapsensa joutuvat erilleen muista lapsista. Nasron äiti oli menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja kasvoi ylityöllistetyn isoäitinsä hoivissa Somaliassa ja hänestä tuli "rebelli" joka päätti Ruotsiin tullessaan että hänen lapsensa saisivat ennenkaikkea vapauden päättää asioistaan itse. Hän joutui kovan eteen Ruotsissa kun hänen kimppuunsa käytiin jatkuvasti muiden somalien toimesta koska hän ei ollut heidän mielestään kunnon muslimi. Lapset saivat vapaasti leikkiä ruotsalaislasten ja minkämaalaisten lasten kanssa hyvänsä ja sehän ei sopinut naapurisomalien kaavoihin.

Nasro käyttää itsepintaisesti militäärikamoufleeratunväristä lippalakkia ja täsmälleen mitä vaatteita itse tykkää. Koskaan en ole nähnyt edes hametta hänen päällään. Hän sanoo että suku painosti hänen äitiään naittamaan hänet Somaliaan jo teini-iässä että hänet "pelastettaisiin" isommalta häpeältä kun aikuinen mies ottaisi kasvatuksen ja alistamisen omiin käsiinsä. Hän sanoi: "Ajattele Sadeca että minullakin pitäisi olla jo vähintään 6 lasta ja joku valvoisi askeliani aamusta iltaan." Muslimina hän on pitänyt itsensä täysin koskemattomana eikä voi ajatellakaan jotain irtosuhdetta kokeilumielessä.
Nasro kertoi sanoneensa häntä pahoinpidelleelle enolleen jolla on nyt kolme tytärtä (vanhin 5 vuotias), että toivoi hänen tyttäriensä aikanaan tekevän isälleen revoltin.
jatkuu...

Nasro on tolkku työntekijä. Hän sai niin paljon tuntitöitä kunnalta että kun hänelle olisi pitänyt kahden vuoden jälkeen antaa vakituinen työ sääntöjen mukaan, niin kunta ohjeistuksensa mukaan lopetti käyttämästä häntä ja kertoi suoraan syyn miksi täysin kokemattomat saivat hänen työtuntinsa. Nyt Nasro joutuu käymään työkkärissä monta kertaa viikossa hakemassa olemattomia töitä. Nasro istuu kahden kulttuurin välissä ja on hyvin tietoinen tilanteestaan. Uskonto on hänelle tärkeä mutta hän kyseenalaistaa uskontonsa hulluimmat ideat Allahille täysin yhdentekevinä asioina seisoi koraanissa mitä hyvänsä.

Nasron taustassa on narkootikan väärinkäyttöä mutta hän on täysin kuivilla siitä ollut jo monta vuotta. Itse en millään muotoa edes sen vertaa epäile häntä että vaatisin pistokokeita mitä muuten kernaasti velvoitan asiakkailleni jos olen vähänkin epävarma asiasta.

Itseasiassa suunnittelen hyppäämistä ulos työelämänpyörästä jo ensikesäksi mutta tällaiseeen Nasron kaltaiseen asiakkaaseen kiinnostaisi pitää yhteyttä yksityisesti jopa sen jälkeenkin koska hän on nimenomaan Nasro ja sillä sipuli. Minulla oli vuosikausia peräjälkeen yhteys moniin suomalaismiehiin kollektiivihoitoni päättymisen jälkeenkin ja he eivät koskaan häirinneet yksityisyyttäni mitenkään joten elättelen toivetta saada seurata Nasroakin hieman jos elonpäiviä riittäisi. Nasro asuu kotimatkani varrella nyt joten laitan hänet aina työpäiväni päätöstunnille. Siellä kun aika hurahtaa käsistä niin on helppo vain jatkaa matkaansa kotia kohti.
(Muuten olen kyllä suunnitellut yhden laiskanvuoden pidettyäni ottavani yhteyttä lähimpään vanhainkotiin missä voisin ajatella vapaaehtoisesti käyväni ruotsalaisvanhuksia ulkoiluttamassa ja tervehtimässä, suomalaisiahan siellä tuskin on.)

Sadeca ja aliel - on tosi mielenkiintoista lukea näitä tarinoita. Itse olen joutunut muslimien kanssa tekemisiin
edellisessä työssäni konttoristina Suomalaisella kansankorkeakoululla vuosina 2003-2006.
Siellä alkaessani en paljoa ollut heidän kanssaan tekemisissä, mutta se koulu on nyt melkein kokonaan
muslimien vallassa.
Siellä olevat oppilaat ovat useimmiten melkein ummikkoja eivätkä ole oikein motivoituneet oppimaan ruotsia.
Tunneilla vain puhutaan omaa kieltä eikä välitetä muista oppilaista jotka haluavat oppia.
Heillä on myös suuret perheet ja lopettavat usein kesken lukuvuotta raskauden takia. Miehillä ei ole
minkäänlaista kunnioitusta naista kohtaan ja varsinkaan silloin jos nainen on ylemmässä asemassa.
Koulua käydään vain että saadaan opintoavustukset kaikkine tukineen valtiolta.
Monet ovat olleet siellä useita vuosia ja kun on myös muslimi opettajat niin he ottavat aina heidät takasin
vaikka opiskeluista ei ole mitään näyttöä. Tuloksia pitäisi olla avustuksia varten. Miten lie sumplivat sen jutun.
Nyt viime vuonna on kuri vähän kohentunut. Ennen tulivat ja menivät miten halusivat. Ehkä se jatkossa
muuttuu paremmaksi kun sinne tulee myös uusi suomalainen rehtori.

Tämän talon ala puolella on muslimi koulu ja synagoga joten heitä pyörii suuret laumat nurkissa.
Koululaiset tulevat joko omalla bussilla tai sitten yleisillä kulkuneuvoilla kouluun.
Tämän talon alla on välikkö mistä pääsee kulkemaan läpi, muuten sisäpiha, ja he tekevät usein ilkeyttä
ohi mennessään esim. särkeneet yhteistilan ikkunoita, myös käytävän ikkunat ovat olleet säpäleinä.

Sadeca sinulla on tosiaan järkevä tyttö hoidossa. Onhan heitä joitakin ollut myös opiskelemassa
kansankorkealla ja ovat saaneet töitäkin tai jatkaneet opintoja. Eihän kaikkia voi vetää saman kamman kautta.

Niin en missään tapauksessa minäkään halua yleistää ongelmia koskemaan kaikkia tietyn kansanryhmän jäseniä. Valitettavasti minulla oli tämä yksi perhe ja kokemukset siitä, jotka saattoivat muokata käsityksiäni. Kohtahan meillä Suomessa alkaa olla kolmannen polven somalilapsia. Jotenkin kuvittelisi, että ovat jo aika suomalaisia tavoiltaan ja ajatuksiltaan. Me suomalaiset olemme jotenkin niin sisäsiittoista väkeä, että on vaikeaa ymmärtää vähänkin kaukaisempia kulttuureja. Lomamatkoilla voidaan käydä maailman toisella puolella, mutta "paikallinen kulttuuri" löydetään sieltä mistä matkaoppaat ovat päättäneet sen löytyvän.
Yksi ihan hauskakin tapahtuma muistuu mieleeni niiltä kouluajoilta, jolloin somalit olivat uusi asia Suomessa.
Kolleegani - maahanmuuttajalasten suomenkielen opettaja - teki kontaktia somaliyhteisöön. Sopi tapaamisen "Muhamedin" kanssa Hakaniemen torille Helsingissä. Pyöriskeli siinä torilla ja näki sitten somalimiehen lähestyvän. Kysyi oletko Muhamed. Mies myönsi olevansa. Lähtivät sitten kahvilaan luomaan systeemejä, joilla somalilapset sopeutetaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Parin tunnin kuluttua vain selvisi, että oli ihan väärä Muhamed. Tämä väärä oli vain ollut iloissaan, että suomalainen ottaa noin rennosti kontaktia. Muhamed - nimisiä muslimejahan on aika paljon.

Kyllä vain mitaleilla on toinenkin puoli kuten kerroit Klassmormor ja aliel myös. Jos ei yhteiskuntaan aiotakaan sopeutua vaan halutaan vain käyttää hyväksi kaikki porsaanreiät niin keplottelemallakin pääsee pitkälle. Siihen monivuotiseen ruotsinopiskeluunhan aiottiin laittaa joku yläraja nyt ja kyllä noissa kansankorkeakouluissa tahtoo olla vähän sama meininki. Se on sääli koska se hävittää muiltakin opiskelun mahdollisuudet (jos täytyy kaikkia laiskimuksia odotella) ja koulun mainehan siitä menee. Paljon on ongelmia tulevaisuudessa näiden "uusien ruotsalaisten" taholta odotettavissa.

Edellisellä foorumilla todettiin Tauno Taunolan kanssa että on niitä saanut hävetä suomalaisten touhujakin aikoinaan, mutta jos ajatellaan että jos senaikaiset siirtolaisetkin olisivat saaneet palkallisia ruotsinkursseja niin uskoisin että useimmat olisivat parhaansa tehneet oppiakseen ja sitä kautta sopeutuneet paljon nopeammin.

Jos kuitenkin ajatellaan että kyllä sitä on kristinuskoisten taholtakin eroteltu ihmisiä ja erotellaan vieläkin jumalanlapsiin ja vääräuskoisiin eikä siitä niin hirveän kauan olekaan. Paavi on jumalan käsi maan päällä ja niin edelleen. On ollut huivia ja maahan laahaavia hameita, sopimatonta olla käsivarret paljaana ja vaikka minkälaista sääntöä. Turhaa puhua vain lestadiolaisista koska hehän vain "saattoivat kunniaan vanhojen kunnon uskovaisten tavat" kun mielestään alkoi moraali kristittyjen kesken löystymään liikaa. Siinä valossa nuo kaikkein ahdasmielisimmät muslimitkin ovat vain sen parisataa vuotta jäljessä......

Hyvä esimerkki tuo Iran siitä ettei se uskonnon varjolla hallitseminen toimi. Enemmistö kansasta rikkoo sumeilematta sääntöjä eikä itseasiassa usko tipantippaa niiden oikeutuksiin.

No nyt päästiin tavallaan minun lempiaiheeseeni. Viisitoistavuotiaasta asti on uskonto kummaksuttanut mieltäni. Olen kokeillut uskovan elämää. Minulle ei vain tullut sitä jonkinlaista kutsua tulla uskovaiseksi. Tässä oli ilmeisesti kysymys jostain etsikkkoajasta. Rippikoulussa siitä puhuttiin.
Muutaman vuosikymmenen olen tätä asiaa tutkinut. Sekä uskovien että skeptikkojen ajatuksia.
Näin vuosikymmenten pohdintojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että meille luterilaislapsille tarjottu jumala on täyttä huijausta.
Mutta se mitä emme vielä tiedä kaiken alkuperästä - sehän se vasta mielenkiintoista onkin.

Ateistia minusta ei kai tule koskaan. Ettei olisi mitään ihmistä korkeampaa älyllistä mahtia ja mitään tuonpuoleista olotilaa on se vaikeimmin sulatettava vaihtoehto minulle, vaikka ihan hyvin se voisi niinkin olla.
Sittenhän se aikanaan nähdään...tai ei nähdä. Jos sitä kuolemanjälkeistä elämää on niin minä pääsen ateistille sanomaan että siinäs näit, jos sitä taas ei ole niin ateisti ei pääse sanomaan minulle mitään...

Käytin pikkutyttöjä toissapäivänä taas uimassa. Paluumatkalla he miettivät jostakin syystä kovasti mitä on kuoleman jälkeen. Koska en halua ohjata toisten lapsia tiettyyn vakaumukseen, -enkä tee sitä edes omillenikaan-, vastailin vain kuulleeni millaisilla tavoilla eri ihmiset uskovat. Sen kyllä kerroin, että on tieteellisesti todistettu, ettei ruumis enää hengen pakenemisen jälkeen tunne tai tiedosta mitään.

Niin usko on aika kimurantti kysymys. Olen käynyt rippikoulun mutta uskon asioihin
en sen kummemmin ole perehtynyt. Uskon että jotain tuon puoleista on olemassa
Onhan se niin monta kertaa todistettu erilaisissa tv ohjelmissa.
Jos kävelen jonkun kirkon ohi joka on auki niin käyn sytyttämässä kynttilän ja pidän
pienen muistohetken. Se on kaikki minun uskonnostani. Isäpuoleni sanoi aina
raamatusta että se on vain suurta sotahistoriaa. Oli lukenut sen paksun raamatun
kai useammankin kerran. Kun jehovalaiset tulee oven taakse niin käännytän heidät
pois sanomalla että jos tarvin uskoa niin haen sen itse.
Onhan minullakin raamattu ja virsikirja hyllyssä sekä lasten raamattu kymmenosaisena
kuvitettuna. Tuli hommattua silloin kun poika syntyi. Onhan ne kauniita kertomuksia.

Ne historialliset uskomukset ja "epäjumalat" ovat paljon mielenkiintoisempia.
Varsinkin Egyptin ja Kreikan jumalat. Myös lappalaisten jumalat ovat hyvin salaperäisiä.
On se aika vaikeaa tietää mihin sitä sitten uskoo kun ei kutsumusta ole tullut.

Olen varma siitä että jossain vaiheessa elämässään kaikki pohtivat uskonasioita. Niitä todella uskovia en kadehdi enkä halveksu. Useimmat vaikuttavat tasapainoisilta ja onnellisilta omassa uskossaan. Varmaankin helpotus tuntea saaneensa kaikki syntinsä anteeksi ja parhaan ymmärryksensä mukaan he yrittävät toimia oikein kuuluivat sitten mihin uskoon hyvänsä. Jehovantodistajien kanssa olen joskus keskustellut ja ihmetellyt miten osa heistäkin joutuu hunningolle kun vain 144 000 mahtuu sinne taivaaseen.

Itse elämän tarkoitus on se minulle kaikkein kiinnostavin kysymys. Ilman sitä pohtimista ja omaa uskomustani siitä voisin päätyä hyvinkin huonoihin ratkaisuihin tärkeissä asioissa. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia hälläväliätyyliin koska minulla on tunne että jostain syystä minulle on aina ilmaantunut vastuunkantamisia sekä ihmisistä että käytännön asioista. Nuorena tulisieluna niistä oli iloinen ja tunsi "pätemiseniloa" mutta nyt kun se pätemisentarve on jo aikaa sitten livahtanut omille teilleen, niin olen alkanut väistelemään ylimääräisiä vastuita ja lupauksia. Siksi ei tahdo kantti kestää jos huomaan toisten järjestäneen ylimääräistä ohjelmaa minulle.

Vastuu on nimittäin vastuu, vaikka se ei olisikaan elämän itsensä järjestämä vaan itse tietoisesti hankittua, niin se on vastuu minkä ihminen on ottanut ja siitä luistaminen on kaikkien asianosaisten pettämistä. Pettää jonkun luottamus on paljon pahempaa kuin ettei sitä vastuuta olisi koskaan ottanutkaan. Ihmisten toiveita ei sensijaan tarvitse täyttää, niillä kun on ihmeellinen tapa kiivetä kukkuloille ja toiveet muttuvat helposti vaatimuksiksi.
Toive taas puolestaan kerää ehkä todellista edistystä asiaan eikä ole mitään syytä olla toivomatta.
Tästä asiasta voisi helposti kirjoittaa vaikka satoja kannanottoja mutta ehkä tällä foorumilla ei ole asiaan kiinnostusta. Itselläni olisi.

[quote="Sadeca"]
Tätä voi olla vaikea uskoa mutta jopa Ramokin on miettinyt joskus uskonasioita. Valotan hieman omaa filosofiaani tässä asiassa.

En pysty sanomaan onko Jumalaa olemassa tai kannattaako häneen uskoa. Ihmettelen kuitenkin uskovaisten ehdotonta uskoa. Varsinkin ehdotonta uskoa siihen että muiden uskontojen edustajat ovat väärässä. Tietenkin tuo Jumala on ihmisen kaltainen.

Sitten loppupäätelmä. Uskon että jos Jumala kaikesta huolimatta sattuisi olemaan olemassa hän on varmaan aikoja sitten unohtanut luoneensa niinkin mitättömän otuksen kuin ihmisen. Universumi on sentään aika suuri. Mitä luultavimmin Jumalalla on suuremmat bisnekset menossa jossain universumin toisella laidalla. Ihmiset hän on unohtanut tänne linnunradan laidalle. Pärjäämään miten parhaiten taitavat. Omine kuvitelmineen omasta jumalallisuudestaan. Ihmiset ovat Jumalalle pelkkä kuriositeetti joka on tullut luoduksi vahingossa siinä muun luomistyön sivutuotteena. Tuskin niitä edes Piru muistaa. ]quote

Erittäin hieno kannanotto Ramo! Mieluiten olisin kopioinut kaiken mutta lukekaa se kokonaisuudessaan. Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi Ramo mielipiteissäsi ja oikein iloinen siitä että kerrot. Aivan uskomatonta että eri uskoiset kiistelevät keskenään ja että he nimenomaan laittavat Luojalleenkin mielikuvituksissaan samat virheet mitä itsellä on.

Eriävä mielipiteeni on nyt kuitenkin siinä että Jumala olisi unohtanut ihmiskunnan. Ei Hän ole. Siltikin olen melko varma siitä että Jumala ei tiedä esimerkiksi meikäläisen olemassaolosta vaan näkee meidät jonkinlaisena kollektiivina ja on delegoinut vastuun jollekin alemmalle luotetulle instanssille. Ei nämä alemmat instanssitkaan mitään leluja ole vaan oikeastaan juuri niitä Jumalia joita voi rukoilla, eikä ole lainkaan sanottu ettei heitä olisi useitakin. Rukouksen voimastakin olen aika varma, että se toimii jos ei kerjätä itselle vaan pyydetään aidosti toiselle. Jos ihminen on saanut erityiskykyjä niin niitä on käytettävä koska se on lahja tähän elämään. Ei aivan helppoa koska vaatii vahvuutta erottautua ympäristöstään. Vaikeita asioita nämä kaikki.
Mielestäni olet oikein miestenmies Ramo kun osallistut tähän ketjuun. Saatpahan pian nähdä ettet taatusti ole yksin tässäkään. Meidän ei tarvitse olla mitenkään samaa mieltä. Usko on usko, tieto voi olla valheellisuutta, totuus ei pala tulessakaan.

Voi kauhistus sentään Ramo! Huomaan että olen "käsitellyt kannanottoasi" kuin omaani ja siten hävittänyt sen. Pyydän kauheasti anteeksi ja toivon sydämeni pohjasta että pystyt toistamaan sen tänne! Sano että pystyt Ramo!
Voi miten tyhmää minulta. Sinun kannanottosi oli mainion hieno!

Sadeca kirjoitti:

Voi kauhistus sentään Ramo! Huomaan että olen "käsitellyt kannanottoasi" kuin omaani ja siten hävittänyt sen. Pyydän kauheasti anteeksi ja toivon sydämeni pohjasta että pystyt toistamaan sen tänne! Sano että pystyt Ramo!

Heh heh. Näyttää tosiaan siltä että olet onnistunut edellisen postaukseni tekemään vähän sekavan näköiseksi. Ikävä kyllä en pysty sitä toistamaan koska kirjoittaa huitaisin sen suoraan tähän viestikenttään enkä -kuten tavallisesti teen- ensin tekstinkäsittelyohelmaan. Minulla ei siis ole sitä missään tallennettuna. No ei se mitään kovin tärkeää ollutkaan. Jäihän yli puolet kuitenkin näkyville. Vain yksi kappale on tainnut kadota kokonaan.

Mikäli muistan oikein en pysty täysin poistamaan mitään kannanottoa. Toivottavasti totta! Jospa löytäisit sen niin perin mielekkään kannanottosi jostain Ramo! Tämä on kauheaa. Hävettää hirveästi! Anna anteeksi Ramo!

Kadonnut on näköjään se osuus jossa pohdiskelin uskonnon ja tieteen antamia ratkaisumalleja elämän synnystä. Ratkaisumalleja ja niiden heikkouksia.

Annahan olla jahka tästä Urpo joskus kotiutuu niin ehkä löytää sen edes roskakorista minne meikäläisillä ei pitänyt olla mitään oikeuksia. Toivoa sopii. Ei harmittaisi näin kovasti jos kirjoituksesi ei olisi ollut niin perin mielenkiintoinen kuin se todellisuudessa oli! Yritä ymmärtää mummoparkaa Ramo.

Sadeca kirjoitti:

Yritä ymmärtää mummoparkaa Ramo.

Kyllä minä ymmärrän hyvinkin mummoparkaa. En sentään osaa kirjoittaa mitään niin kuolematonta, että sen katoamisella olisi sen suurempaa merkitystä mihinkään. Ei tarvitse sitä sen enempää murehtia.

Kyllä se oli kuolematonta tekstiä Ramo, siitä ei pääse mihinkään !
Olkoon nyt koko juttu tuossa sitten todisteena hajamielisyydestäni. Jos suinkin muistat mitä kirjoitit siihen alkuun niin voisit sen kyllä sinne lisätä. Kiitos Ramo jalomielisyydestäsi!

Tervetuloa sitten kaikki muutkin jakamaan ja jatkamaan mielipiteitään uskonasioista tähän ketjuun.

Olimme tuossa taannoin nuorimman tyttäremme kanssa vuohta niityllä lypsämässä. Niityn poikki luoksemme harppoi kaksi kravattiin sonnustautunutta nuorta herraa. Toinen heistä kysyi, olisko meillä hetki aikaa kuunnella. Vastasin, että mikäpäs siinä, lypsyllähän tässä ollaan. Hän kertoi, että he ovat jehovantodistajia ja onko minulle Raamattu tuttu. Kerroin, että kyllähän minä sitä olen jonkin verran silmäillyt. Hän kertoi, että koko Raamattu on Jumalan sanaa. Minä vastasin, että olen toista mieltä: lukuisat ihmiset ovat Raamatun kirjoittaneet useilla eri kielillä pitkien ajanjaksojen kuluessa. Hän kuitenkin pitäytyi uskossaan. Vastausta kysymykseen, mitä kieltä se Jahve sitten oikein puhuu, kun Jumalan sana on kirjoitettu monella eri kielellä, en kuitenkaan saanut.

He tulivat minulle puhumaan, mutta asetelma kääntyi vähin erin päinvastaiseksi. Minuun ajoi vanha vihtahousu ja aloin pehmittää heitä oikein tosissani. Tiedustelin, että miksi juuri heidän edustamansa lahko on ainoa oikea, kun maaillmanhistoria tuntee lukemattomia eri uskontoja ja lahkoja, jotka poikkeavat enemmän tai vähemmän toisistaan ja ne kaikki väittävät olevansa oikeassa. Raamattu on Jumalan sanaa intettiin vain. Kysyin sitten heiltä, ovatko he kuulleet Koraanista, islaminuskoiset menevät vielä hiukan pidemmälle väittäessään, että Koraani on Jumalan suoraa puhetta. "Koraanissa on paljon pahuutta ja raakuuksia". "No, entäs Vanha Testamentti sitten? Sehän tihkuu verta, uhkauksia ja tappotuomioita. Jos VT on Jumalan sanaa, niin silloin Jumala on sadistinen tyranni. Tiesittekö, että arabit ja juutalaiset olivat joskus yhtä kansaa ja puhuivat samaa kieltä. Ja teillä on edelleenkin yhteisiä profeettoja. Raamatun luojajumala Elohim on etymologialtaan samaa alkuperää kuin Allah, mutta matkan varrella luojan olemus on hiukan nuhjaantunut. Uskokaa tai älkää, niin ihmisten luomat Allah ja Jehova ovat samasta puusta veistettyjä".

Ihmettelin hiukan, kun nuorukaiset eivät suuttuneet. Huuli pyöreinä kuuntelivat kiusaajaa. "Mutta Raamattu..".
En antanut heidän jatkaa ja johdatin puheen Uuteen Testamenttiin. " Ihmiset ovat syntyneet tänne maapallolle oppimaan ja syntyvät niin monta kertaa, kunnes he saavat peruskoulun päästötodistuksen. Sitten heidän ei tarvitse tänne enää tulla, mikäli eivät halua. Te kaksi olette vielä imeväisiässä. Uudessa testamentissa itse Jeesus puhuu vertauksin jälleensyntymästä. Siksi vertauksin, että tuon ajan Palestiinassa ei olisi vielä ymmärretty kaikkea ja tuo oppi olisi saattanut saada aikaan uskonnollista velttoutta ja yleistä hämminkiä. Juutalaiset mystikot ja oppineet tiesvät kuitenkin vallan hyvin, mistä oli kysymys."

"Mutta eihän Raamatussa kerrota mitään tuollaista, saanko lukea pienen jakeen." Tyttäremme oli kuunnellut tarkkaan, kun pehmitin niitä poikapoloisia ihan piruuttani ja sanoi sitten, että vuohi on lypsetty. Toinen nuori mies sanoi, että tehän olette suomalaisia. Sitten jatkoin vuoroin viroksi vuoroin suomeksi, koska nuori mies ei ymmärtänyt viroa kovinkaan paljon. Jatkoin sitten:" Teidän rakas vapahtajanne Jeesus oli lihaa ja verta oleva tavallinen ihminen ja siinä mielessä Jumalan poika kuin me kaikki muutkin. Tekin puhutte isästänne taivaassa. Jeesus oli kuitenkin siinä mielessä epätavallinen, että hän oli kehittynyt useiden ihmiselämiensä aikana niin pitkälle, että hän saattoi luovuttaa kehonsa kolmen viimeisen vuoden ajaksi Kristukselle, joka ei ole ihminen. Kristus kärsi Golgatan mysteerinäytelmässä Jeesuksen kehossa ristinkuoleman. Uskokoon ken tahtoo ja näillä puheillani haluan kertoa teille, että kukaan meistä ei tiedä pitkään aikaan lopullista totuutta. Kehotan teitä horjumaan uskossanne."

Suomalainen lähetyssaarnaaja halusi kuiitenkin ojentaa minulle pienen viihkosen, jonka kannessa oli kauniita kuvia. Otin sen vastaan siksi, että he olivat niin hämmennyksissään ja olleet kärsivällisiä kuuntellijoita. En avannut sitä vihkosta, mutta saunan uunin puut syttyivät sillä mukavasti.

Kiitos Urpo, olet tosi viisas kaveri ja raamattusi olet lukenut kunnolla. Kuten jo kerran mainitsin niin isäpuoleni
sanoi raamatusta, että se on vain suurta sotahistoriaa. Onhan siinä kauniita satujakin.
Sinun pitäisi tulla tänne meille vähän läksyttämään noita jehovalaisia. Tänne meidän taloon ei tavalliseti
lasketa tuntemattomia, mutta yksi ukko päästää heidät tänne ja sitten he soittelevat myös muille ovikelloa.

Kyllähän he aina tuputtavat niitä lehtisiään, mutta en ota niitä vastaan, kun ei ole saunaa mitä lämmittää,
vaikka yhdellä naapurilla kyllä olisi mökillä.
Olen samaa mieltä kanssasi noista eri lahkoista, eihän sitä tiedä mikä se oikea on, ei ole vielä ollut tarvetta
pyrkiä mihinkään mukaan ja kutsumusta ei ole tullut "ylhäältäkään".

Lisää tällaisia juttuja Urpo olet hyvä kirjoittaja.

Urpo kirjoitti:

Raamattu on Jumalan sanaa intettiin vain.

Juuri tätähän minäkin tarkoitin kun mainitsin uskovaisten tavasta lyödä vastaanväittäjää raamatulla päähän. Se oli osa sitä postausta jonka Sadeca onnistui kadottamaan bittiavaruuteen. Tosi hieno kirjoitus Urpo. Samantapaisia intoksia olen itsekin joskus käynyt Jehovantodistajien ja ainakin kerran jäätelöä syödessäni torin laidalla myös Helluntai seurakunnan jäsenten kanssa. Sinulla Urpo on vain sana paremmin hallussa. Itse en yleensä pysty omaa näkemystäni asioista tuomaan yhtä vahvasti julki. Voi sitä silti yrittää. "Intteä mylykytteä."

Nykypäivänä vedotaan ns vapaakirkkojen taholta julkisessa keskustelussa usein Kolmanteen Mooseksen kirjaan mutta vain sen yhteen ainoaan kappaleeseen.

Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko. (3 Moos 18:22)

Olen nähnyt teeveessä papin vetoavan juuri tuohon pykälään kun hän tuomitsee homoseksuaalisuuden. Oltiin homoudesta mitä mieltä tahansa, en voi tajuta miksi vain tuo yksi ainoa pykälä on niin tärkeä. Löytyyhän Mooseksen kolmannesta kirjasta paljon muutakin. Itse yritän elää Mooseksen kolmannen kirjan mukaan niin säntillisesti kuin ikinä pystyn ja vasinkin tämä kohta on minulle erittäin tärkeä:

Älkää leikatko hiuksianne lyhyiksi ohimoilta älkääkä leikkaamalla turmelko parran reunaa. (19:27)

Tätä yritän noudattaa tarkkaan jonka vuoksi kävin parturissa viimeksi vuonna 1975 jolloin koin herätyksen. Valitettavasti samaiset uskon veljet jotka vetoavat homopykälään eivät lainkaan noudata tätä parturipykälää yhtä uskollisesti kuin minä. Mutta ei hätää, ehkä he voivat suorittaa uhrilahjan johon neljäs luku antaa selvät ohjeet:

"Jos joku kansan joukosta vahingossa rikkoo jotakin Herran käskyä vastaan ja tekemällä kielletyn teon joutuu syynalaiseksi, hän tuokoon, kun huomaa rikkoneensa, virheettömän vuohen, kutun, uhrilahjaksi. Hän pankoon kätensä sen pään päälle ja teurastakoon sen polttouhripaikalla. Pappi ottakoon sormellaan eläimen verta, sivelköön sitä polttouhrialttarin sarviin ja kaatakoon lopun veren alttarin juurelle. Hän irrottakoon eläimestä kaiken rasvan, samalla tavoin kuin se irrotetaan yhteysuhriksi teurastetusta eläimestä, ja polttakoon rasvan alttarilla tuoksuvana uhrina, joka on Herralle mieluisa. Kun pappi on toimittanut sovitusmenot, rikkomuksen tekijä saa tekonsa anteeksi.

Niin, ja ehkä kannattaisi se partakone heittä myös romukoppaan.

Mutta kun kerran homous tuomitaan, miksei koskaan puhuta orjattariin tai isän muihin vaimoihin sekaantumisesta?

"Jos mies makaa orjattaren kanssa, joka on luvattu toiselle miehelle vaimoksi mutta jota ei vielä ole lunastettu vapaaksi tai vapautettu, teko vaatii hyvityksen. Älköön heitä silti surmattako, koska nainen ei ollut vielä vapaa. Miehen on kuitenkin tuotava pyhäkköteltan ovelle pukki omana hyvitysuhrinaan Herralle. Kun pappi on toimittanut sovitusmenot Herran edessä uhraamalla pukin hyvitysuhriksi, mies saa tekemänsä synnin anteeksi.

Älä häpäise isääsi yhtymällä äitiisi; hän on oma äitisi, älä siis yhdy häneen. Älä myöskään häpäise isääsi yhtymällä kehenkään hänen muista vaimoistaan.

Mennessäni ruokakauppaan tai ravintolaan yritän pitää nämä ohjeet mielessäni:

"Inhotkaa ja karttakaa seuraavia siivekkäitä älkääkä syökö niiden lihaa, sillä ne ovat teille iljetys: kotka, hanhikorppikotka ja partakorppikotka, isohaarahaukka ja muut haarahaukat, kaikki korpit, strutsi, kehrääjä, lokki ja kaikki jalohaukat, varpuspöllö, merimetso ja huuhkaja, tornipöllö, pelikaani ja kalasääski, kattohaikara ja muut haikarat sekä harjalintu ja lepakko."

"Kaikki siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys. Siivekkäistä nelijalkaisista pikkueläimistä saatte kuitenkin syödä sellaisia maassa hyppiviä lajeja, joiden reidet nousevat muuta ruumista korkeammalle. Näistä saatte syödä kaikkia heinäsirkka-, hepokatti-, kenttäsirkka- ja kulkusirkkalajeja. Kaikki muut siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys.