Elokuvat/Filmid

Helsingissä on 17.-27.9.2009 elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa http://www.hiff.fi/.

25.9. pidetään festivaaliin liittyvä klubi-ilta Dubrovnikissa, Eerikinkatu 11

Klo 18.30 Animoituja lyhytelokuvia

Eli ilma Ganriella Ferrita ohjaus Priit ja Olga Pärn
Krokodill ohjaus Kaspar Janics
Kaasasündinud kohustused ohjaus Rao Heidmets
Köögi dimensioonid ohjaus Priit Tender

klo 20.00

haastateltavina virolaisia elokuvantekijöitä

klo 21.00

Bileet. Esiintyy Villu Tamme ja J.M.K.E.



Festivaalilla esitetään myös seuraavat virolaiset elokuvat: Soovide puu ohjaus Liina Paakspuu
Pangarööv ohjaus Andrus Tuisk
Disko ja tuumasõda ohjaus Jaak Kilmi


Tässä näyte Bileiden esiintyjiltä:






" frameborder="0" loading="lazy" allowfullscreen >

Eilen päivällä sain idean että lähden elokuviin. Ei ollut muutkaan tekemistä.
Niinpä sitten tilasin lipun internetiltä. Kyllä käy vaivattomasti ei tarvi jonotella.
Mennessä vielä kaupasta ne pakolliset juomat ja karkit.
Teatterissa automaatista lippu. Elokuvateatteri on aika uusi ja siellä on monta
pientä osastoa. Siellä on myös mahdollisuus ruokailuun ja voi ostaa ns. VIP lippuja.

Filmi jonka näin oli tietenkin jatkoa sille " Miehet jotka vihaavat naisia" eli
"Tyttö joka leikkii tulella". On todellakin katsomisen arvoinen. Hyvin on saatu
kirjan tärkeimmät kohdat kuvattua.
Noomi Rapace joka on pääosassa on todella loistava osassaan.

SUOSITTELEN!

Juuri eilen puhuttiin työkaverin kanssa tuosta filmistä. Minulla olisi kaksi elokuvalippuakin mitkä voitin eräästä kilpailusta. Mutta se armottoman pitkä matka Göteborgiin mitä jo viikot ajelen edestakaisin tympäisee tehdä vapaapäivänä. Missä elokuvateatterissa se naistenvihaaja nyt Göteborgissa menee? Haluaisin mielelläni nähdä sen kuvan ja oululainen olisi innokas katsoja myös. Alingsåsissa on vain yksi elokuvateatteri, Trollhättanissa ehkä pari eikä kyllä Varaankaan olisi kuin 40 km. Sinä kun olet sellainen tuhti tietokoneihminen Klassmormor, niin neuvopa miten näitä filmejä etsitään. Olen joskus yrittänyt etsiä mikä filmi missäkin menee mutta en osannut.

Jaa, see on ikka nii, et eesti filmid lähevad enne välismaale end näitama, kui kodupublik neist üldse midagi teab Ikka ja jälle on kuskil festivalil võitnud mingi eesti film mingi auhinna ja mina ja teised truud eestlastest kultuuri austajad ei tea filmist kippu ega kõppu. Ma ei saa aru, meie Eesti riigitelevisioonis näidatakse vahel igasugust vabandust paska, aga kui uus film välja tuleb, siis näeme seda alles siis, kui see on tiiru maailma peal ära teinud ja 5 aasta pärast tagasi tulnud. Täytyyko mun tulla Helsinkiin virolaista elokuvaa katsomaan?

Hei Sadeca. Laitoin tidot sun mailiin mutta voin laittaa ne tännekin

www.sf.se

Huomenna on vielä lippuja näytöksiin Bergakungen
sali 2 kl 12.15 ja 15.15 sali 3 jossa itse kävin 12.00 ja 14.55

hauskaa biopäivää

Pari viikkoa sitten mies kiikutti kotiin tuon videon "miehet, jotka vihaavat naisia". Minulla ei ollut mitään ennakkokäsityksiä elokuvasta. Mieheni oli kuullut ruotsinkieliseltä työkaveriltaan, joka ilmeisesti seuraa Ruotsin asioita paremmin kuin me.
Olihan aika hurja tarina. Hyvä siis. Tämä kirjailija on ilmeisesti jo manan maille siirtynyt. Ja julkaisi vain kaksi kirjaa, mutta on ollut Ruotsissa melkoinen sensaatio. Olenko ihan metsässä vai ovatko perustietoni oikeita. Ehkä kommentoitte ruotsin siskot ja veljet (veli). Olisiko se toinen elokuva, jota olitte menossa katsomaan se toinen kyseisen kirjailijan kirjoittama?

Kyllä aliel, niin on asia että sama kirjailija on kysymyksessä.
Tuohon sarjaan kuuluu kolme kirjaa ja kaikki aiotaan kuvata. Toinen filmi on myös
tosi hyvä ja molemmat ovat myös muualla maailmassa suosittuja.

Itse voin sanoa etten koskaan ole lukenut niin hyviä dekkareita kuin nuo kolme.
Suosittelen kirjojen lukemista koska filmiin ei koskaan tule kaikki asiat.
Niin ja tietenkin pitäisi lukea alkuperäiskielellä, käännöksetkään eivät aina ole onnistuneita.
En ole lukenut niitä suomeksi joten en tiedä käännöksistä mitään.

Stieg Larsson on kirjailijan nimi ja jollen ihan väärin muista niin hän on kirjoittanut
useamman kirjan mutta tämä "Millenium" sarja on suosituin.

Jännittäviä lukuhetkiä!

No kun nyt ollaan elokuva sivulla niin kerron kuulumisia.
Koko pyhän ajan olen ollut tekemässä lyhyt elokuvaa. Lähettävät kai sen jonnekin filmifestivaaleille.
Statistina olen ollut usean kerran mutta nyt oli ihan tosi kysymyksessä eli oli repliikit.

Kaverit jotka filmiä kuvasivat ovat aika vasta-alkajia joten ei tarvinnut paljon jännittää.
Kaverinani oli eräs rouva jonka olin tavannut jo aikaisemmin eräässä aikaisemmassa kuvauksessa.
Saa nähdä tuleeko minusta vielä näyttelijä vanhoilla päivillä ha-ha- haa.

Klassmormor kirjoitti:

Saa nähdä tuleeko minusta vielä näyttelijä vanhoilla päivillä ha-ha- haa.

Hienoa, sittenhän me saamme foorumin jäsenistä piankin kokoon oman filmiryhmän. Minulla on jo runsaasti kokemusta elokuvien ohjaamisesta, käsikirjoittamisesta, leikkaamisesta ja jopa näyttelemisestä. Voimme tehdä joskus Periferia movien. This is Periferia vois olla vaikka työnimi. Foorumilta löytyy muistaakseni ainakin musiikillista osaamista näiden edellä mainittujen taitojen lisäksi.

Tv 1 esitti illalla Georg Otsista kertovan elämäkertafilmin. Takavuosina hän oli täälläkin kovin suosittu laulaja.
Radiota kuunteleva tavallinen ihminen ei varmaan toista virolaista laulajaa edes tiennyt. (Mahtaako tiedon tasomme olla sen parempi vieläkään?)
Saarenmaan valssi oli vuosikausia suosittu ja laulettu, samoin laulu kalastajasta ja kylän parhaasta lypsäjästä.

Minä juuri katselin telkkarista Muumion. Tuollaiset Indiana Jones-tyyppiset huumorilla höystetyt historiasta juonensa juurtavat elokuvat ovat minusta mukavaa viihdettä. Jos huumori olisi puuttunut, en olisi varmaankaan uskaltanut katsoa koko elokuvaa. Kaikki Manaajan kaltaiset elokuvat ovat kaikkein kamalimpia.

Tuli sitten käytyä katsomassa Timo Koivusalon näkemys Väinö Linnan suurteoksesta Täällä pohjantähden alla. Minulla oli rima varmasti tavallista korkeammalla mennessäni katsomaan tätä tuttuakin tutumpaa tarinaa josta melkein vuorosanatkin muistan ulkoa.

Elokuva oli visuaalisesti varsin komea. Silti päällimäiseksi tunteeksi filmin jälkeen jäi latteus. Pohjantähtihän sisältää valtavat määrät henkilöitä ja varsinkin kirjassa mutta miksei myös Edwin Laineen vuodelta -68 olevassa elokuvaversiossa he kaikki olivat tärkeitä. Erilaisia persoonia jotka kaikki ovat tulleet ainakin minulle läheisiksi ja tutuiksi omine vikoineen ja heikkouksineen. Linna kuvasi jokaisen ihmisen tarinassaan inhimillisenä yksilönä. Mielestäni Timo Koivusalon elokuvassa yksilöt hukkuivat massaan. Keneenkään elokuvan henkilöistä ei ollut mahdollista rakastua tai samaistua. Ketään ei pystynyt vihaamaankaan. Enemmänkin kysessä oli visuaalisesti näyttävä kuvakavalkadi kuin syvältä sydäntä koskettava tarina. Koskettavana tarinana nimenomaan olen pohjantähden oppinut tuntemaan.

Näyttelijöistä parhaat arvosanat antaisin Halmetta esittäneelle Heikki Nousiaiselle ja Preetin roolin vetäneelle Sulevi Peltolalle. Tietysti Ilkka Koivula Akselina menetteli myös mutta aika kauas hän jäi Arno Sulkasen tulkinnasta.
Elokuva kriitikko Ramolta tipahtaa Timo Koivusalon ohjaamalle Täällä pohjantähden alla elokuvalle 3+/5 tähteä.

Olisipa mukava nähdä tuo uusi versio Täällä pohjantähden alla.
Ainahan käy niin että kun tehdään jotain filmiä uusiks niin ei luonnistu kohdalleen.

Eilen illalla nauhoitin aivan ihanan todellisuuteen perustuvan filmin Eight Below, nimeä ei oltu käännetty.
Se kertoo etelänavalla olevista tutkijoista ja koiravaljakosta. Tippa tuli linssiin
kun sitä aamulla katselin. Treenauskin jäi iltapäiväksi.

Vuodesta 1993 Suomessa asuneen Anastasia Lapsuin puolisonsa Markku Lehmuskallion kanssa tekemä elokuva Sukunsa viimeinen on voittanut Best Fiction Teature Filn-Grand Jury Award-pääpalkinnon Créteilin elokuvafestivaaleilla Ranskassa jo toista kertaa. Tuon elokuva kertoo nenetsityttö Nekon kasvatuksesta, muutoksesta ja identiteetin riistosta nenetsien alkuperäiskansan keskuudessa Jamalin niemimaalla nykyisellä Venäjällä.

Markku Lehmuskallio on suomen tunnetuin dokumenttielokuvantekijä ja hän tutustui Anastasia Lapsuihin tehdessään dokumenttia nenetsien elämästä ja asuessaan heidän parissaan jo Neuvostoliiton aikaan. Nenetsit niemimaalla Venäjällä samojedikansa, joka puhuu omaa kieltään. Nenetsi kuuluu uralilaisten kielten samojedikieliin. Itämerensuomalaiset kieletkin ovat osa uralilaista kieliryhmää.

Niin Urpo minulla on näistä ihmisistä tehty videonauha ruotsisksi
en kylläkään muista kuinka kauan sitten sen nauhoitin.

No piti se kaivaa esiin vaikka onkin aika hankalassa paikassa ja kun
Katsoin niin se onkin suomeksi mutta ruotsalaisella tekstillä nimi "Kadotettu paratiisi"
Kai se oli 90-luvulla joskus kun sen nauhoitin. Siinä on muutaman perheen tarina.

Miksi ihminen ei anna toisten elää omaa kulttuuriaan rauhassa?
Pitääkö meidät kaikki yrittää pistää samaan muottiin?
He jotka elävät tuollaisilla alueilla ja eivät tiedä mitään länsimaisesta stressistä
ovat tosi onnellisia. Meidän materiaallisuutemme on mennyt liian pitkälle.
Kehitys menee pika vauhtia ja roju-ja roskavuoret senkun kasvaa.
Kierrätys on aloitettu liian myöhään.
Pitääpä katsoa tuo filmi uusiks illalla.

Olet oikeassa Klassmormor tuossa materialismin liiallisuudessa, se tosiaan hallitsee maailmaa. Elokuva, josta kirjoititte, olisi mielenkiintoista nähdä. Ehkäpä vielä saankin.

Se Millenium sarja josta jo aikaisemmin kirjoiteltiin menee meillä nyt TV sarjana ja pidempinä osina.
ELokuvina osat ovat olleet pari tuntia mutta TV:ssä ne ovat kolme tuntia eli 1½ tuntia osa, on siis
kuusi tuntia filmiä. Viimeiset tulevat nyt viikonloppuna. Olen nähnyt ne myös elokuvina mutta TV
sarja on mielestäni parempi.

Se minun tähtenä olemiseni on nyt DVD:llä mutta sitä ei ole vielä näytetty missään muualla.
Onhan se kiva muistona jälkipolville, vaikka sitä ei koskaan missään näytettäisikään.
Se on sellainen 15 minuutin lyhyt elokuva. Ihan kiva.

No niin nyt sitten on katsottu paljon kohuttu Susanna Alakosken "Sikalat" "Svinalängorna"

Filmi on saanut todella suurta suosiota ja paljon haukkumisia. Täällä olevassa lehdessä
"Ruotsin suomalainen" on ollut yleisöpalstalla monen viikon ajan pitkiä kirjoituksia.
Ruotsinsuomalaiset ovat todella katkeria Susannalle, vaikka minä en kyllä ymmärrä miksi.
Sellaista se elämä on ollut 50-, 60- ja 70- luvuilla. En ihmettele yhtään ettei hän halunnut
oppia suomea. Samanlaista on ollut ruotsalaisperheissäkin, mutta heitä ei kieli erottanut joukosta.


Kyllä sitä on soiteltu naapureihin poliiseja ja ambulansseja. Me olemme aina olleet arvostettua työkansaa
ja jos joillakin on olleet vähän liian rajut viikonloput ja työttöminä ollessa on ryypsikelty niin ei se paljoa
nykypäivästä eroa, mutta nyt ovat muut ryhmät, jotka aiheuttavat poliiseilla ja vahdeille päänvaivaa.
Meidän nuoremme eivät enää erotu joukosta.

Ei meidän tarvitsse hävetä menneisyyttämme, mikä on mennyt on mennyt ja sitä tikulla silmään, joka
vanhoja muistaa. Alakosken kirja on ihan täyttä totta, mutta joidenkin on vaikea sulattaa totuutta,
ehkä se kolahti omaan nilkkaan. Historia on aina toistanut itseään. Kuvaus Lontoosta Viktor Hugon kirjassa
"Kurjat" on aivan samanlaista elämää. Senjälkeen kun viina keksittiin on aina ollut tappeluja.

Suomessa television ohjelmatarjonta on kovin amerikkalais- ja eurooppalaisvetoista. Myös dokumenttielokuvien osalta. Nyt Yle on tehnyt miehen työn. Koska ohjelma- ja elokuvatarjonta on vinoutunut, Yle näyttää, vieläpä verkossa dokumenttielokuvia muualtakin. Netissä aukeaa aprillipäivänä (ei ole aprillipila) kolmasulottuvuus.fi-sivusto, jossa näytetään dokumentteja Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Huhtikuussa voi valita jo 60:n elokuvan joukosta ja vuoden loppuun mennessä sivustolla on nähtävissä jo sata dokumenttielokuvaa.

Näytettävistä elokuvista mainittakoon mm http://fi.wikipedia.org/wiki/Armadillo ja parhaasta dokumenttielokuvasta oscarin saanut Taksi pimeyteen http://www.ydinlehti.fi/arvostelut/taksi-yhdysvaltain-y%C3%B6puolelle . Nuo kaksi elokuvaa ovat tosin länsimaista tuotantoa, mutta kertovat Afganistanin ja Irakin sodista. Tuossa kolmasulottuvuus.fi sivustossa on tarjolla myös dokumenttielokuvia maista, joiden ohjaajat ovat itse elokuvansa tehneet.

Kyseessä on elokuvan kulttuuriteko ja mikä parasta, elokuvia voi katsella silloin, kun itselle parhaiten sopii. Toivottavasti nämä elokuvat näkyvät myös maamme rajojen ulkopuolella http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmasulottuvuus.fi

Urpo mainitsi jossain aikaisemmin dokumentin "Miesten vuoro".
Luulin etten saanut sitä nähdä mutta kuinka ollakaan Suomikanavalla
se tuli uusintana seuraavana päivänä mutta onneksi on vielä vanha
systeemi eli video joten sain sen nauhalle. Kova on monen miehen kohtalo.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi naiset eivät anna miesten tavata lapsiaan,
heillä on siihen täysi oikeus ja miksi tuomioistuimet kuuntelevat vain äitejä.
Heitäkin on paljon jotka eivät ole soveliaita kasvattamaan lapsia ja sitten
viedään oikeus isiltä ja mummuilta ja vaareilta tavata lapsia.

Minäkin erosin kun poikani oli pieni mutta ei tullut ajatustakaan ettei isä
olisi saanut tavata poikaansa. Vaikka meillä oli toisinpäin ettei hän usein
halunnut häntä tavata. Vasta kun poika oli jo seitsemäntoista huomasi isä
että hänellä on aikuinen poika eikä tunne tätä juuri ollenkaan.
Nyt heillä on tosi hyvät välit. Isä asuu Suomessa mutta käy usein täällä on
juuri nytkin käymässä. Lapsenlapset ovat rakkaita meille kummallekin.

En nyt kerro elokuvista, mutta elokuvaohjaajanerosta sentään. Ruotsissa on paljastunut monia järkyttänyt seikka, joka näyttäisi dna-tutkimusten mukaan vahvasti siltä, ettei Ingmar Bergmanin äitinään pitämä Karin Bergman olisikaan ollut neron biologinen äiti: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/DN+Ingmar+Bergman+ei+ollut+%C3%A4itins%C3%A4+biologinen+lapsi/1135266432475 . Tarina on yhtä ihmeellinen ja mielikuvituksellinen kuin Bergmanin elokuviinsa tekemät käsikirjoituksetkin .

HS:n paperiversiossa aiheesta on pitkä artikkeli, jossa kerrotaan myös, että Ingmar Bergmanin biologisella äidillä Hedvig Sjöbergillä oli Ingmarin pastori-isän kanssa kolme aviotonta lasta, joista yksi olisi Ingmar Bergman, joka vaihdettiin kuolleen lapsen tilalle Karin Bergmanin tietämättä. Kyllä nuo papit näyttävät osanneen ennenkin. Hedvig Sjöbergille oli tullut Bergmanin rovasti-isän postittamia säännöllisiä rahalähetyksiä, eikä tuohon olisi muita järkeviä perusteita kuin se, että huoripukki-isä sentään lähetti aviottomien lastensa äidille lastenruokkomaksuja.

Tuossa lehti-hesarissa spekuloidaan ajatuksella, saiko Ingmar Bergman koskaan tietää, kuka oli hänen oikea äitinsä. Koko asian penkomisen aloittanut taiteilija Louise Tillberg (s. 1947) halusi tietää totuuden suvustaan ja lähetti Ingmar Bergmanille kirjeen, jossa hän kertoi Bergmanin olevan mukana sukunsa salaisuuksia paljastavassa kirjassaan. Kirjeessä oli myös valokuva Tillbergin isästä, joka on kolmas niistä aviottomista lapsista, joista tuossa aikaisemmin kerroin. Tuon kuvan mies muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi Ingmar Bergmania. Ei mikään ihme, jos heillä on sama isä ja äiti. Tarina ei kerro, lukiko Bergman tuon kirjeen ennen kuolemaansa. Kirje oli postitettu aikaisemmin.

Elämä on elokuvaa ihmeellisempi.

Olen listannut mielestäni tusinan verran elokuvia, jotka ovat mielestäni kautta aikain parhaat. Elokuvat ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Kaunis mieli




Oscar-palkitun Ron Howardin ohjaama Kaunis mieli voitti neljä Oscaria mm. paras elokuva. Kaunis mieli-elokuvan pääosaa esittää Russell Crowe loistavassa näyttelijäsuorituksessaan matemaatikkonero John Nashina. Kansainväliseen menestykseen matkalla oleva Nash sekaantuu salamyhkäiseen juonitteluun, jossa häntä pystyy auttamaan vain hänen uskollinen puolisonsa (Oscar-palkittu Jennifer Connelly). Kaunis mieli on mahtava tarina rohkeudesta, intohimosta ja rakkaudesta.

Shawshank redemption - avain pakoon




Tämä on kertomus nuoresta menestyvästä pankkivirkailijasta, Andy Dufresne (Tim Robbins), joka tuomitaan syyttömästi vankeuteen kahdesta murhasta. Ajan kuluessa hän ystävystyy pitkää tuomiota kärsivän Ellis Reddingin (Morgan Freeman) kanssa. Julman ja alistavan vankilayhteisön sisällä ystävyys antaa miehille toivoa. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Stephen Kingin romaaniin.

Yksi lensi yli käenpesän




Kun omia teitään kulkeva pikkukonna Randle P. McMurphy (Jack Nicholson) saapuu osavaltion mielisairaalaan, hänen taipumuksensa levittää sekasortoa ympärilleen sähköistää sairaalan tappavan tylsät rutiinit. Tulossa on sota, jossa rintamalinjan toisella puolella irvailee McMurphy. Toisella puolella on hentoääninen, viileän hirviömäinen hoitaja Ratched (Louise Fletcher). Panoksena: mielisairaalan jokaisen potilaan kohtalo.
Epätavallinen elokuva sai viisi merkittävää Oscar -palkintoa vuoden 1975 Oscar -gaalassa: paras elokuva, paras miespääosa (Nicholson), paras naispääosa (Fletcher), paras ohjaaja (Milos Forman) ja paras romaaniin perustuva käsikirjoitus.Tämän kesyttämättömän klassikon timanttisen näyttelijäkaartin täydentävät Brad Dourif, Danny DeVito ja Christopher Lloyd, joka suorittaa ensiesiintymisensä elokuvassa.

Papillon




Ranskan Gyuanassa sijaitsevalle pahamaineiselle vankilasaarelle murhasta syyttömänä tuomittu Papillon (McQueen) ei ole valmis viettämään ikuisuutta Pirunsaarella. Täällä sivistyksen ulottumattomissa eivät päde mitkään tavanomaiset lait. Vangit kamppailevat päivittäin pysyäkseen hengissä ja säilyttääkseen järkensä. Heikon ystävänsä (Hoffman) avustuksella Papillon yrittää mahdotonta ja paeta tästä maanpäällisestä helvetistä. Elokuva perustuu löyhästi tositapahtumiin.

Auringon valtakunta




Tositapahtumiin perustuva draama vuodelta 1987. II maailman sodan myrskyissä Christian Balen esittämä nuori poika eksyy vanhemmistaan ja päätyy Japanilaisten vankileirille. Ohjaus Steven Spielberg, pääosissa Christian Bale ja John Malkovich.

Forrest Gump




Forrest Gump on elokuvan riemuvoitto, josta tuli käsite. Tom Hanks häikäisee Forrestina, kansanmiehenä, jonka yksinkertainen viattomuus kosketti kokonaista sukupolvea.
Elokuva voitti kuusi Oscar-palkintoa, mm. paras elokuva, paras ohjaus (Robert Zemeckis) ja paras miespääosa (Tom Hanks).

Big Fish




Edward Bloom (Ewan McGregor) on koko ikänsä ollut tarinankertoja ja suurten tunteiden mies. Vanhemmalla iällä Edward on yhä arvoitus pojalleen Williamille (Billy Crudup). Will alkaa kerätä kokoon todellista kuvaa isästään käyttäen apuna tarinoita hänen hämmästyttävistä seikkailuistaan.

The Shining - hohto




Tässä Stanley Kubrickin piinaavassa mestariteoksessa on pelko, että rakas ja turvallinen ihminen, ehkäpä perheenjäsen osoittautuukin murhanhimoiseksi mielipuoleksi. Stephen Kingin romaaniin pohjautuen Kubrick yhdistelee elävät näyttelijäsuoritukset, ahdistavat puitteet, unenomaiset takaa-ajokohtaukset sekä lukuisat shokit kauhuelokuvan merkkipaaluksi. Ikimuistoisessa roolissaan Jack Nicholson ("Heeeere?s Johnny!") näyttelee Jack Torrancea, joka ottaa hoidettavakseen hienon mutta eristyksissä olevan Overlook Hotellin talven ajaksi. Hänen mukanaan tulevat vaimo (Shelley Duvall) ja pieni poika (Danny Lloyd). Torrance ei ole koskaan aiemmin ollut hotellissa? vai onko? Vastaus löytyy aavemaisesta mielipuolisuuden puuskasta.

Amadeus




8 Oscaria, 11 Oscar-ehdokkuutta.

Suvereeni tarina, Wolfgang Amadeus Mozartin kuolemattoman musiikin upea ylistyslaulu. Amadeus on kahdeksan Oscar -palkinnon voittaja vuonna 1984, mukaan lukien paras elokuva (tuottanut Saul Zaentz), paras miespääosa (F. Murray Abraham), paras ohjaaja (Milos Forman) ja paras mukailtu käsikirjoitus (Peter Shaffer, näytelmäänsä perustuen).
Wienissä vuonna 1781 hovisäveltäjä Antonio Salieri (Abraham) on kateudesta sekaisin huomatessaan, että hänen himoitsemansa musikaaliset taidot ovatkin koituneet iloluontoisen, ilkikurisen Mozartin (Tom Hulce) osalle. Salieri suunnittelee tuhoavansa kilpakumppaninsa keinoja kaihtamatta. Elokuvataiteen kirkkain loisto ja jumalainen musiikki vievät katsojan unohtumattomalle matkalle, jonka lumovoima kestää loppuun asti.

Soud of music




Rodgers & Hammersteinin The Sound of Music -laulava Trappin perhe on taianomainen, lämminhenkinen tositarina, joka on noussut kaikkien aikojen suosituimmaksi koko perheen elokuvaksi.
Maria (loistava Julie Andrews) on eloisa nuori nainen, joka jättää nunnaluostarin ja ryhtyy Kapteeni von Trappin seitsemän lapsen kotiopettajattareksi. Itsevaltaisen leskimiehen kurinalaisessa taloudessa ei alkuun tunnu löytyvän sijaa musiikille ja ilonpidolle.
Viidellä Oscarilla (mm. Paras elokuva) palkittu ajaton klassikko sisältää useita maailman rakastetuimmista lauluista.

Kauriinmetsästäjä




5 Oscaria, 9 Oscar-ehdokkuutta.

Amerikkalainen politiikka ja demokraattinen sotaelokuva pelaavat pelottavan upeaa venäläistä rulettia Ciminon suurteoksessa. Tyly kuvaus kolmesta pensylvanialaisesta terästyöläisestä, jotka temmataan kaverillisilta metsästyskeikoilta ja pienen tehdaskaupungin ortodoksisesta idyllistä keskelle Vietnamin helvettiä. Taiston raakuus ja täydellinen epäinhimillisyys muovaa ystävyksistä hermoheikon (John Savage), vihanneksen (Christopher Walken) ja sankarin (Robert De Niro), jotka henkisesti elävät Namissa vielä kotiinpaluun jälkeenkin. Kohtauksista legendaarisin on intensiivisen kiduttava venäläisen ruletin pelijakso pienissä vietnamilaishökkelissä

Seisemän




Rutiinietsinnän aikana löydetään ateriansa keskelle murhattu mies. Joku on kirjoittanut sanan "mässäily" jääkaapin taakse. Pian paljastuu toinen yhtä raaka murha ja sen rikospaikkaan on kirjoitettu verellä sana ahneus?. Poliisit laskevat nopeasti yhteen yksi plus yksi - ja saavat vastaukseksi seitsemän! Liikkeellä on psykopaattinen sarjamurhaaja joka systemaattisesti murhaa uhrinsa seitsemän kuolemansynnin mukaan! Missä ja milloin tapahtuu seuraava julma murha? Elokuvan loppukohtaus on todella karmaiseva.
Ohjaus David Fincher pääosissa Brad Pitt ja Morgan Freeman.


Minkälainen on sinun listasi?

Suomalaisia elokuvia on jälleen palkittu kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Nyt Amerikan Yhdysvaltojen Chicagon arvostetulla elokuajuhlilla http://www.hs.fi/kulttuuri/Le+Havre+ja+Hyv%C3%A4+poika+voittivat+Chicagon+elokuvajuhlilla/a1305547295763 . Aika yllättävää sikäli, että kumpikaan elokuva ei ole Hollywood-tyyppistä roskaa. Aki Kaurismäki alkaa olla maailman asiantuntijapiireissä kulttiohjaaja, sillä hän tekee elokuvia oman näkemyksensä mukaan, eikä suurta yleisöä kosiskellen.

Kävimme tänään rouva Taunolan kanssa pitkästä aikaa elokuvissa katsomassa tuon Kaurismäen Le Havren. Todella hyvä, aika lailla kaurismäkeläinen mutta toisaalta ei ehkä ihan, kenties Aki on jättänyt liian "suomalaiset" kuvakulmat pois. Kuitenkin karua kerrontaa ja Kati Outisella on suurin piirtein sama ilme kuin kaikissa muissakin Kaurismäen elokuvissa vaikka ranskaa puhuukin.

Mukavaa sinänsä että kotikaupunkini kunnan oma upouusi elokuvateatteri on järjestänyt useampia nykysuomalaisia näytäntöjä, Le Havre menee lähes kaksi viikkoa kaksi näytäntöä päivässä. Vähän aikaa sitten meni Dome Karukosken Napapiirin Sankarit, ihan katsomisen arvoinen sekin jos pitää yliammutusta huumorista. Omasta mielestäni tosin liiankin yliammuttu, muuta muutama vitsi todella nauratti...

Aki Kaurismäki on monissa maissa, esimerkiksi Saksassa, jonkinlainen kulttiohjaaja, joka on saanut täysin ansaitsemaansa huomiota monessa muussakin maassa. Toivottavasti siellä Taunon kotikonnun elokuvateatterissa esitetään joskus (mikäli ei ole vielä esitetty) Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaama dokumenttielokuva Miesten vuoro . Sain joululahjaksi elokuvan dvd-muodossa ja voin vakuuttaa, että elokuvan katsominen on ainakin suomalaisille miehille ja naisille iästä riippumatta koskettava kokemus.

Tiedän omasta kokemuksestani, että suomalaiselle miehelle saunominen miesten parissa on hetki, jolloin avoimesti puhuminen ja tunteistansa kertominen on mahdollista heillekin, jotka eivät sitä muuten tee. Toinen ohjaajista, Mika Hotakainen kertoo: "Kliseinen idea jurottavasta, viinaa juovasta miehestä kaipasi haastajan. Halusin näyttää miehen herkkyyden, miehen tunteet, miehen, joka on riisunut panssarinsa ja jakaa asioita tunteiden kautta".

Suosittelen kaikille sukupuolesta riippumatta elokuvaa, joka murtaa juuri noita kliseisiä käsityksiä suomalaisesta miehestä. Suomalainen elokuva ei ole enää yksinomaan Kaurismäkien varassa, vaan meillä on uusi lahjakas mies- ja naisohjaajien sukupolvi, jota ei tarvitse maailmallakaan hävetä.