Ruokakeskustelu

Hauskaa Norjan matkaa Sadeca.
Puhuit jotain valkosipulistakin. Talvella, kun olen koulussa, en juurikaan sitä syö. Jotkut lapset ovat yliherkkiä hajuille enkä halua oppien menevän ojaan minun valkosipulin rakkauden tähden.
Mutta nyt, kun ei ole riesana ketään ihmistä, niin syön kyseistä herkkua antaumuksella. Tarkoittaa sitä, että lykkään sitä joka ruokaan, Samoin kuin sinihomejuustoa ja tsiliä (anteeksi tämä suomennos tästä herkusta).
Luin juuri artikkelin "tsilin" vaikutuksista. Pistää kuulemma endorfiinit aivoissa liikkeelle ja siksi jotkut ihmiset tulevat tsilille riippuvaisiksi.
Minä olen lähellä tätä tilaa samoin poikani. Mutta yksi ystävä on ihan koukussa. Ei voi syödä oikein mitään ilman kyseistä tulistajaa.

Meidän chilinkasvatus lopahti heti alkuunsa, kun en saanut niitä siemeniä itämään. Kastelu oli epätasaista. Samalla tavalla kävi riippapetunian siemenille

Meillä oli viimekesänä hieno riippuva chili tuossa ovensuussa. Toin sen ilmeisesti Suomesta. Vieläkin riittää kuivattuja palkoja.
Virolaiset eivät taida kovin paljon rakastaa tätä etelän hedelmää. Täältä en ole löytänyt yrttinä enkä kuivattuna yhden yhtäkään chiliä.

Mutta Alma mitä kuuluu sinun tosi korkealle daaliallesi? Vai oliko sittenkin joku muu.

Täysi-ikäiset suomalaiset juovat edelleenkin maitoa paljon verrattuna useimpiin muihin kansoihin. Venäläisetkin juovat maitoa melko paljon, virolaiset myös ja luultavasti myös ruotsalaiset. Ainakin joivat silloin, kun minä asuin Ruotsissa. Täysi-ikäiset eivät tarvitse maitoa mihinkään, mutta silti esimerkiksi työpaikoilla melkoisen moni ottaa ruokajuomakseen maitoa.

Eläimet vieroittavat poikasensa melko varhain nisistään, mutta kyllä monet aikuisetkin eläimet juovat maitoa, jos joku niille sitä tarjoaa. Meillä on ollut päinvastainen ongelma. Lapset eivät halunneet juoda maitoa, vaikka olivat kasvuiässä. Kalsiumin ja kalkin saanti oli turvattava muuten.

Minä en ole juonut maitoa muutoin ollenkaan miesmuistiin, mutta lämpimien korvapuustien (kaneelirull, kanelbulle) kanssa minun on pakko saada kylmää maitoa. En tiedä, mistä moinen johtuu. Maidosta hapattamalla valmistetut tuotteet maistuvat kyllä (esim. jugurtti, piimä, kefiiri ja viili).

Jännä juttu kun kerroit tuosta kylmän maidon himosta tiettyjen syömisten kanssa, Urpo. Minulla on sama homma pullien kanssa, vaikka juon toki muutenkin maitoa. Sitten pitsan kanssa on aina pakko saada Cokista tai Pepsiä.

Täällä on aikaisemminkin keskusteltu punaisen lihan syönnistä ja joidenkin tutkimusten mukaan sekä prosessoidun, että prosessoimattoman lihan syönti lisää aikuisten diabetes-riskiä. Länsimaissa karppaus on suosittu tapa laihduttaa. Siinä vältellään hiilihydraatteja, mutta lihaa ja rasvoja voi syödä niin paljon kuin jaksaa. Kylläisenä on helpompi laihduttaa, mutta minä olen suhtautunut aina epäillen sekä Atkinsin diettiin, että nyt muodissa olevaan karppaukseen.

Tuntuu ihmeelliseltä, että rasvoja ja lihaa voisi syödä kuinka paljon tahansa, mutta silti laihtuu. Ihmeelliseltä siksi, että tiedän ihmisten laihtuneen tuon dieetin avulla, mutta mahtaako karppauksen vuosikausia jatkaminen olla terveellistä. Miksi hiilihydraatteja on ihmisravinnoksi kelpaavissa kasveissa olemassa, jos ihminen ei niitä tarvitse. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Selvitys+Karppaustutkimusten+taustalla+amerikkalainen+lihateollisuus/1135268972510 . Tällaisia kytköksiä teollisuuden tuotteiden harjoittamaan tutkimusten rahoittamiseen on pilvin pimein. Tuossa linkin artikkelissa ruotsalaiset karppauksen puoltajat tuovat lääketeollisuuden kytkökset markkinoimiensa lääkkeiden tutkimusten rahoittamiseen puoltaakseen karppauksen tutkimusten rahoittajia ja syitä, mutta jokainen järkevä ihminen tajuaa, että he iskivät kirveensä kiveen tuolla kommentillaan. Monet tutkimukset toteutetaan rahoittajien päämääriä tukemaan ja yksipuolisilla ja tutkimuksen kohteen ainoastaan positiivisia puolia esille tuovalla asenteella. Vaikka tutkimuksissa ilmenisikin ristiriitaisuuksia tai todellisia haittoja, niin ne jätetään mainitsematta.

Haluan vielä kerran tässä yhteydessä kertoa, että minä en vastusta lihansyöntiä. Olenhan syönyt aikanani lihaa itsekin hyvällä ruokahalulla muutaman kymmenen vuotta, mutta toivoisin, että lihan kulutus pysyisi järkevissä rajoissa maapallon ekologian kannalta.

No niin, minäpäs kerron meidän viikon pöperöt ja aloitan vaikka perjantaista 2/9.
Siivouksen takia vasta myöhään iltapäivällä lähdimme ostoksille, mitä emme yleensä perjantaisin koskaan tee mutta nyt oli pakko kun oli niin tyhjän näköinen jääkaappi. Halvan kaupan edessä oli niin helvetisti autoja että menimme kalliimpaan missä ei mitään isompaa tunkua sitten ollutkaan.
Kun oli kuitenkin myöhäistä niin päätimme ostaa pizzeriasta pizzat mitä ei aikoihin oltu syötykään.
Ei ne täällä päin ne pizzatkaan ole Göteborgin pizzerioiden tuotteisiin mitenkään verrattavissa, mutta kyllä ne syötiin ja annettiin koirille reunoja.

Kun olimme ostaneet jauhelihaakin niin lauantaina tein siitä lihapullia, vähän erilaisia kuin tavallisesti. Korppujauhojen sijasta puoli kourallista kauraryynejä, kerman tilalta Cream Fraichea, sipulin tilalta silimäkoajeella keltasipulijauhetta, pieneksi hakattu iso valkosipulinkynsi, maustepippuria, suolaa ja kaksi munaa.
Haahaa, niistäpä tulikin parempia kuin minun tekemät tavallisesti, oikein harvinaisen mainioita. (Oululainen tekee yleensä parempia lihapullia kuin minä). Niitä sitten syötiin kuoripottujen ja kastikkeen kanssa. Raakasurvottua puolukkahilloa ja kiehautettuja pakastevihanneksia lautasella eikä oikeastaan mitään muuta.

Totesin että ne kyllä riittää sunnuntaiksikin vaikka illan mittaan tulisikin vielä joku voilivälle sieltä napsittua. Siltikin ajattelin että pitää laittaa herneet likoon että voin keittää sunnuntai-iltana hernekeittoa maanantaiksi.
Lauantai-iltana yllätti kuitenkin makeannälkä ja niinpä tekaisin omenapiirakan. Suoraan vuokaan kasa tummia ekovehnäjauhoja, mannaryynejä, notkeaa voita, muna, hiukkasen leivinjauhetta ja liraus kylmää vettä. Se siinä sekaisin ja levitelty vuoan pohjalle ja reunoille ja uuniin kymmeneksi minuutiksi.
Omenat puusta kuorittuina ja paloiteltuna päälle. Kanelia, sokeria ja huhmareessa hienonnettuja pähkinöitä melkein desilitra siroteltuna päälle. Vartin paiston jälkeen lorautin hieman kermaakin päälle ennenkuin paistoin valmiiksi.
Valituksia ei kuulunut kun siitä hyvän kokoiset palat piirakan jäähdyttyä syötiin.

Niin sunnuntaina sitten huuhtelin vesihanan alla ne ostamani sianpotkat ja keitin ne. Toiseen kattilaan ne siivilässä huuhdellut lionneet herneet kiehumaan ja sinne kaksi kuorittua kokonaista porkkanaa ja pieneksi hakattu keltainen sipuli joukkoon. Kun niistä potkista sitten erottelin ja paloittelin lihat myöhemmin sinne keittoon niin kylläpä oli valppaan näköisiä ystäviä keittiössä seuraamassa että tipahtaisiko jotain.
Jätin luihin lihaa, rustoja ja sensellaista ja kun ne olivat jäähtyneet niin vein ne takapihalle ruohomatolle Takku ja Smilla kantapäilläni. Olipa kotvan aikaa meillä hiljaisia ja kilttejä koiria ulkona.

Timjania, mejramia ja sinappia suolan lisäksi. Tällä kertaa tein ruotsalaista hernekeittoa keltaisista herneistä.
Ei me sitä syöty eilen vaan niitä lihapullia ja se omenapiirakka loppuun. Sain kyllä odotella pitkästi yli puolenyön ennenkuin se hernekeitto oli niin jäähtynyttä että voin laittaa sen kattilan jääkaappiin.

Tänään kauhoin sen keiton osittain pakastimeen pakastepusseihin. Jos en olisi sitä tehnyt niin se viikon ruokahan olisi jo nyt kerrottu. Kuitenkin sitä sekä tänään että huomenna, näkkäriä ja juustoa sen kaverina.
Muutoin nyt viikon päivät olemme syöneet noita puussa kypsyneitä luumuja ja omenia. Omenat isompia ja parempia kuin moneen vuoteen.

Eoa, mutta kun A. tytär tai joku muu vääntää munkkia, niin syöt.

No mutta kun suoli alkaa toimia ja kuplia kertyy.

Kun lapsen tekemää röppöä syö, niin vaikutukset eivät kuulu lapselle.

Niistä puhutaan vain aikuisten kesken.

Se mikä meikäläistä näissä keskutteluissa oikeastaan harmittaa, on se, että kukaan ei halua panna itseään peliin.

On niin helppoa olla siloinen ja siisti. Ja kun meitä keskustelevia ihmisiä on kuitenkin niin vähän.

Vai onko niin, että ymmärsin väärin ihan kaiken.?

En nyt varmaankaan tarkoita, että pitäisi ruveta huutamaan.

Mutta meitä on niin vähän, ettei voi enää pelleillä ikäänkuin ei tuntisikaan.

Sadeca häärii keittiössä kuin ammaattilainen. Minulla on ollut jo aikaisemminkin sellainen käsitys, että Sadeca on taitava ruuanvalmistaja ja hänellä on syntymälahjana saatu jauhopeukalo. Kyllähän täällä varmaan kaikki muutkin osaavat hyvää ruokaa valmistaa. Ramokin, vaikka muuta puhuu.

Oletkos Sadeca valmistanut pitkään siellä Ruotsissa asuttuasi lapsuudenkodissasi syömiäsi perinneruokia? Onko kukaan leiponut karjalanpiirakoita. Kotona tehnyt karjalanpiirakat ovat kokonaan toiselta planeetalta kuin kaupasta ostetut. Karjalanpiirakkataikina täytyy tehdä pelkistä ruisjauhoista ja paistamisen jälkeen ne täytyy voidella oikealla voisulalla. Ei ole tullut tehtyä karjalanpiirakoita pitkään aikaan. Nyt olisi jo korkea aika leipoa niitä taas, ettei taito pääse ruostumaan. Rypyttämisessäkin on omat tapansa ja tyylinsä. Samalla voisi leipoa ruistaikinasta lanttukukon.

Jo pitkään on tehnyt mieli tehdä karjalanpiirakoita. Minä laitan niihin kyllä hiukkasen vehnäjauhojakin ja oikeastaan haluaisin että olisi hiukkasen hapantaikinajuurta siinä taikinassa. Siihen aikaan kun minulla oli jatkuvasti pakastimessa tuota juurta, tuli aivan ihania piirakoita joissa oli kuoressa vielä parempi maku.
Fuskaan siinä voilla sivelemisessä kun se siveleminen on sitä pikkunäpläystä, sillä tavalla että lämmitän kattilassa maitoa ja sulatan siihen oikein paljon voita.
Heti kun sen pellin olen uunista ottanut niin pihtien avulla käytän niitä kuumia piirakoita siinä voimaidossa kattilassa jokaista erikseen niin nopeasti kuin suinkin. Kokeilkaapa muutkin tuota joskus.
Pualianpalikkakin minulla on, siis se oikea piirakkakaulin. Ei niillä kaupan piirakoilla oikeastaan mitään tee, pettymys joka ikinen kerta. Kainuussa myydään kyllä kaupoissa irtonaisina isoissa laatikoissa täysin tuoreita karjalanpiirakoita kalliimmalla kappalehinnalla ja ne on ihan ok hyviä vaikka ei nekään pärjää kotona tehdyille.

Eilen syötiin lohilaatikkoa voisulan kanssa, salaattia ja kotona piimään tehtyjä kaura-vehnä leipäsiä. Lohilaatikkoa voisin syödä vaikka joka toinen viikko, ja kuitenkin sitä tulee tehtyä vain ehkä kolme kertaa vuodessa.

Tänään sitten täytettyjä ja uunissa gratinoituja aubergiinin puolikkaita. On niissä kyllä melkoinen työ joten eipä kumma että niitä tulee tehtyä vain silloin kun näkee oikein hyvään hintaan niitä munakoisoja. Ja kun niissä on työtä niin kannattaa tehdä pellillinen kerralla ja jättää osasta raastejuusto pois, jonka lisää vasta kun lämmittää niitä. Jotta niitähän vielä huomennakin kun en oikein usko että ovat mitään pakasteruokaa. Kun siellä keittiössä nyt sitten piti olla ja uunikin oli lämmin, niin samalla tein sitruunamuffinseja.

Pualianpalikka on kai se, jota itse nimitän piirakkapulikaksi.. rakkaalla lapsella monta nimeä Minä olen aina tehnyt tuon piirakoiden kostutuksen uittamalla niitä lämpimässä maito-voiseoksessa, kuten Sadecakin tekee. Haaveilin tässä eräänä päivänä karjalanpiirakoiden leipomisesta, mutta työläitä ovat pienen lapsen kanssa tehdä. Tein sitten lanttukukkoja kaksi, joista toisen pakastin.

Sadeca, kätevä emäntä tekeekin juuri niin, että laittaa vähintään kahdet herkut uunissa, kun se kerran on lämmitetty.

Omat evääni ovat olleet pari päivää melko sienipainotteiset.

Onko kellään kokemusta leivinuunissa ruoan valmistamisesta? Muistan lapsuudestani, kun vietimme kesät sukulaisten maatilalla, että tilan emäntä paistoi piirakoita ja leipiä kerran viikossa isossa leivinuunissa ja sen jälkeen haudutti muita ruokia miedommassa lämmössä. Monet väittävät, että leivinuunissa paistuu paremmat eväät kuin sähköliedellä.

Meillä on maalla tosi iso leivinuuni, jota olemme käyttäneet vain talon lämmitykseen, mutta nyt tekisi mieleni valmistaa siellä ruokaakin. Vielä reilu vuosisata sitten Venäjällä saunottiin leivinuunissa yleisesti. Myös Savossa ja Karjalassa on saunottu uunissa. Varsinainen peseytyminen on sitten tapahtunut uunin ulkopuolella. Uuniin ei passaa kuitenkaan nukahtaa, sillä siellä saattaa kypsyä raavaskin mies.

Voisitkin ensin kokeilla sitää uunia saunana. Tuohan olikin loistava idea.

Ei kestä lämmittää niin kauan kuin Pätsin uuni. Vaikka on varmaan vain yhden hengen sauna, niin sinä Urpohan tykkäät saunoa yksin.

Joo, täytyypä kokeilla. Olen nähnyt vanhoja kuvia noista uunissa saunojista ja niissä heidän päänsä on ollut uunin ulkopuolella. Siinä on se etu, että voi saunoa yksin ja samalla tarkkailla ulkomaailman tapahtumiakin.

Mutta toiseen asiaan. Suomessa laktoosi-intoleranssi eli on levinnyt kulovalkean tavoin sen jälkeen, kun siitä alettiin puhua. Tiedän henkilökohtaisestikin tapauksia, joissa henkilöt ovat kuvitelleet itselleen tuon ikävän vaivan. Uusi tutkimus paljastaa, että suuri osa laktoosi-intolerantikoiksi itseään kuvitelleista on väärässä http://www.mtv3.fi/makuja/ajankohtaista.shtml?1390177 . Pääsyyllisenä noihin vatsavaivoihin tukijat pitävät rasvoja (myös maitorasvaa) ja stressiä. Varmaan myös kuvitelmat itsellään olevasta laktoosi-intoleranssista varmaankin aiheuttavat oireita. Mitenkään vähättelemättä tuota ikävää vaivaa olen sitä mieltä, että kaikkien, jotka ilmoittavat olevansa laktoosi-intolerantikoita, ruokavaliossa on huomioitava se, ettei ruuassa saa olla maitosokeria. Kaikki muutkin ruoka-aineallergiat on otettava vakavasti.

Oiskohan stressi niistä mahdollisista se mikä sinua vainoaa??

Hei nyt tuntuu, että puhutaan asiaa.
Minun massu on ollut ihan oma yksikkönsä niin kauan kuin olen elänyt.
Välillä varsinkin nuoruudessa olemme käyneet kiivaita keskusteluja siitä miten olla ja elellä.
Vatsaosasto vaan ei ota minua tosissaan. Minä kärsin ja siellä alaosastossa vaan hekotetaan.
Mutta, koska olen tiukka lappilainen inuiitti, niin en tietenkään antanut periksi.
Nyt syön vain sitä mitä massuliini sietää ja sen jälkeen minua rakastaa.
Näin helppoa se on. Tämä oli mainoslause. Ei oikeasti ole helppoa. Mutta kärsivällisyydellä
löytää ne oikeat eineet. Ne, jotka ei satuta massupoloa eikä tee ihmisestä sosiaalisesti rampaa.

Meillä kasvoi tomaatteja sen verran paljon, ettei kaikkia ehdi syödä tuoreena.
Näin ohjeen jostain tomaattihillokkeesta ja tein kokeeksi satsin. Maistui aika makealta vaikka siihen tuli myös chiliä.
Mietin vaan tuossa, että mihin sitä nyt lykkäisi. Nuo makeat moosit ei meillä oikein kulu.
Kun on jäähtynyt yritän löytää siitä jotain uusia makuja. Sopisko siis jonkin suolaisen syömisenkin kanssa.
Onko joku teistä ehkä tuttu tomaattihillokkeen kanssa? Mihin sitä voi käyttää vai annanko jollekin raukalle joululahjaksi?

Voithan tehdä hillokkeesta chutneyta. Tässä yksi ohje intialaiseen tapaan:


2 tlk
1
100 g
3
1 rkl

1 tl
1 tl
2 dl
1,5 dl


AINEKSET (4:lle)
tomaattimurskaa
kypsä mango
salottisipulia
punaista chiliä
tuoretta, raastettua inkivääriä
suolaa
mustapippuria
ruokosokeria
valkoviinietikkaa



Kuori mango, poista kivi ja viipaloi hedelmänliha ohuksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Viipaloi myös chilit.

Laita tomaattimurska, mango, sipulit ja chili tilavaan kattilaan. Lisää mausteet, sokeri ja viinietikka. Kiehauta seos ja jatka keittämistä n. 45 minuuttia, kunnes seos on paksua. Muista sekoittaa välillä.

Kaada kuumaa chutneyta puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin piri pintaan ja sulje kannella. Säilytä kylmässä ja pimeässä.

Jätä tomaattimurska ja ruokosokeri pois. Voit muunnella muutenkin tuota ohjetta, mutta minusta ainakin valkoviinietikka ja inkivääri, sipuli sekä chili kannattaisi lisätä siihen hillokkeeseesi ja kiehauttaa kaikkia aineksia hetki. Ensin miedossa lämmössä sipulia, chiliä ja inkiväärisuikaleita vähän pidempään tilkassa öljyä.

Joo nyt tuon perusteella tuntuu, että sovellan.
Tuo tuotos kylmänä on juuri sellainen hyvä pohja kaikille chutneille, (kirjoitin väärin, mutta ääneen lausuessasi kuullostaa siltä mitä pitääkin).
Kiitos siis vinkistä. Minun pikku-tomaateista tulee jotain hyvää herkkua.

Kaikella kunnioituksella näyttää hyvältä. Mutta miten tuon kaiken panee "limittäin"?
Ehkä itse teen jotain ja lähetän sitten joululahjaksi.

Puhutaanko nyt tomaattichutneysta? Se on kyllä huikean hyvää ja minulla on ohjekin jossain laatikossa.

Ruoan hinta on yleinen puheenaihe. Niin nytkin http://www.taloussanomat.fi/myynti/2011/10/03/katso-mika-suosikkiruoassa-maksaa--ja-kuka-silla-tienaa/201113978/135 . Tuossa kirjoituksessa näkyy, että ainakin mukana olevien artikkeleiden hinta muodostuu keskimääräisesti eniten kaupan voitoista. Olisi mielenkiintoista verrata noita osuuksia esimerkiksi Ruotsin vastaaviin osuuksiin. Siellähän hinnat eivät ole nousseet samaan tahtiin kuin Suomessa. Kyllä tämä viittaa siihen, että tukkukaupan keskittyminen miltei pelkästään kaksiin käsiin on nostanut hintoja.