Runoja ja ajatelmia

En löytänyt sopivaa ketjua, mutta jos sellainen on olemassa, niin tämän saa siirtää kaikin mokomin sinne.

Tämä runo tuli vastaani eilen, ja minusta se on niin koskettava ja kaunis, että haluan jakaa sen muillekin annettavaksi lohdutukseksi eteenpäin.

Runo Särkyneelle sydämelle

Kuolemaa ei ole.
Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä, Sinä olet sinä.
Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä.
Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla, miten ennen puhuit.
Älä käytä erilaista äänensävyä, älä pakota itseäsi juhlalliseen tai surulliseen puhetapaan.
Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille, joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua, rukoile puolestani.
Anna nimeni olla kotiväen puheissa, niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä, ilman varjojen häivää.
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut, katkeamaton jatkuvuus.
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi, vaikka olen poissa näkyvistäsi.
Odotan sinua, välimatkan päässä, jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana.
Kaikki on hyvin.

~Tuntematon

tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
tuonen herran vainiolla.
kaitsea tuonelan karjaa.

siell' on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss' kellahdella,
kuullella kehrääjälintuu.

tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.

aleksis kivi: sydämeni laulu


Tämä teksti, vaikka vähän marginaalissa onkin, on meidän suomalaisten lohtu.

Olivia kirjoitti:

En löytänyt sopivaa ketjua, mutta jos sellainen on olemassa, niin tämän saa siirtää kaikin mokomin sinne.
Tämä runo tuli vastaani eilen, ja minusta se on niin koskettava ja kaunis, että haluan jakaa sen muillekin annettavaksi lohdutukseksi eteenpäin.

Ohoh! En ensin lukenut koko runoa koska eka ajatukseni oli..."jaa jaa mikä lie loru..." Nyt luin sen ja se kosketti minuakin. Luulen että runo puhuttelee jokaista jolla on jo vähän elämänkokemusta takanaan. Kiitoksia tästä postauksesta.

Põhimõte

Iga peeker põhjani juua
olgu kibe või magus see sõõm.
õnnekillust kaleidoskoop luua,
et saaks tuhande kordseks su rõõm

käia kõikide Kolgata läbi,
teades hästi kui magus on patt.
kanda eneses põlgust ja häbi,
hoida puhtust veel kiirgavat.

iga viimne kui võimalus võtta,
kõige halvemast sõeluda head.
ja kui tulebki minna sul sõtta,
kanda lipuna enese pead!

See on üks killuke minu lemmikluuletaja, Dorid Kareva, loomingust.

"Jos asettuisimme toisten ihmisten tilalle, niin heitä kohtaan niin usein tuntemamme kateus ja viha lakkaisivat; jos taas asettaisimme toiset ihmiset tilallemme, niin ylpeytemme ja itserakkautemme suuresti vähenisivät."

Johann Wolfgang von Goethe

Tempaisinpas tuossa iloksenne pienen haiku-runon. Älkää arvostelko kovin kriittisesti. Se syntyi minuutissa.


Pimeyden syli
sulki sisäänsä minut
jäätävä syksy

Väga ilus, Ramo! Just praeguse aja meeleolu!

Täpselt nii Agnes ja siiski veel ta on haiku. Tubli poiss!

Haiku:

Ei ole helppoa menettää sellaista mitä sinulla ei ole koskaan ollutkaan.

~Paulo Coelho

Minusta tämä ajatus iskee tarkasti suoraan sydämeen. Jollakin tasolla kuvittelemme omistavamme asioita, jopa elämämme ihmisiä, joka ajatus tarkemmin ajateltuna onkin vain illuusio omassa päässämme.

En tiedä pystyttekö näkemään tämän tänään Ruotsin televisiossa näytetyn dokumentäärin Pentti Saarikoskesta. Laitan se tänne kuitenkin.

http://svtplay.se/v/2354556/k_special/portratt_av_en_dod_-_poeten_pentti_saarikoski

Kiitos Sadeca! Hyvin näkyy. Katselin dokumenttia niin kauan, kun jaksoin kunnolla pysytellä mukana. Herkkä olo tuli, mutta ajattelin katsoa sitten kaiken uudestaan, kun olen vähän virkumpi.